Ratkaisu mobiilidatan kuuluvuusongelmiin?

Mikrotik SXT LTE on ulkokäyttöön tehty suuntaava LTE-modeemi/reititin, jolla voi saada paljon paremman yhteyden kuin talon sisällä olevalla mokkulalla.

Paras ratkaisu datayhteyteen on tietenkin valokuitu, mutta sitä ei joka kiinteistöön saa. Vanhoja puhelinjohtoja käyttävän ADSL:n nopeus on usein pienempi kuin mobiilidatalla olisi mahdollista. Yksi ratkaisu on WLAN-tukiasema/palomuuri/LTE-modeemi -yhdistelmälaite. Siis WiFi-purkki, jossa on paikka SIM-kortille. Tällaisia laitteita on Suomessa hankittu paljon ihan kiinteisiin kohteisiin kuten koteihin, pieniin toimistoihin ja mökeille, koska Suomessa mobiilidata on ollut halpaa. Ikävä kyllä moni on pettynyt yhteysnopeuteen. Miksi? Kivirakenteisessa talossa, etenkin jos siinä on nykyaikaiset lämpöikkunat, voi matkapuhelinverkon signaali jäädä niin heikoksi, että mobiilidatan nopeus on hyvin vaatimaton. Haja-asutusalueella, kuten mökillä, heikko signaali taas johtuu usein etäisyydestä tukiasemaan. Mikä sitten avuksi?

Usein signaalia yritetään parantaa ulkoisella antennilla. Ongelmana on signaalin heikkeneminen antennikaapelissa. Nyrkkisääntönä voi laskea, että signaali vaimenee kaapelissa 3dB/metri ja 3dB jokaisessa liitoksessa. Näin viiden metrin kaapelissa vaimentuma on 5*3dB+2*3dB eli 21dB. Ulos pitäisi siis saada antenni, jonka vahvistus olisi vähintään 23dBi, jotta ulkoantennilla saataisiin edes sama signaali kuin laitteen sisäisellä, tyypillisesti 2dBi antennilla. Tietysti voi ostaa 30dBi antennin, mutta voimakkaasti suuntaavan antennin keila on hyvin kapea, mikä tekee antennin suuntaamisesta hyvin tarkkaa. Jos antenni on vähänkään väärään suuntaan tai pääsee liikkumaan tuulessa, lopputulos voi olla paljon huonompi kuin sisäisellä antennilla. Oikein suunnattunakin nettohyöty on vain 7dB.

MikroTik SXT LTE

MikroTik SXT LTE on parinsadan euron hintainen LTE-modeemi/reititin, joka sijoitetaan ulos. Antenni ja LTE-vastaanotin ovat samassa kuoressa, jolloin antennijohdon pituus on vain muutama sentti. Antennin vahvistus on 9dBi, eli se vahvistaa signaalin 8-kertaiseksi, mutta ei ole mahdottoman vaikea suunnattava. Sisäverkkoon laite liitetään ethernet-johdolla, jonka pituus voi olla 100 metriä ilman että se vaikuttaa yhteysnopeuteen. Laitteen voi siis viedä vaikka viereisen kallion päälle, jos kallio aiheuttaa katveen talolle. Laite saa myös virtansa ethernet-johtoa pitkin, joten sähkönsyöttöä ei tarvitse miettiä erikseen. Ulos sijoitettaessa on käytettävä säänkestävää ethernet-johtoa ja huolehdittava ylijännitesuojauksesta. Jos sijoituspaikka on vähänkään kauempana, on ylijännitesuoja laitettava johdon molempiin päihin.

MikroTik SXT LTE
MikroTik SXT LTE & Ubiquiti surge protector

SXT LTE:n maksinopeudet ovat 100Mbps vastaanotto ja 50Mbps lähetys. Ethernet-portti on 100Mpbs. Operaattorit myyvät myös näitä suurempia nimellisiä LTE-nopeuksia, mutta SXT LTE:hen asennettavaan liittymään niistä ei kannata maksaa. Laitteen mukana tulee 24V virtalähde ja ethernet-adapteri virransyöttöön. Pitkillä johtovedoilla kannattaa harkita ainakin 48V virtalähdettä jännitehäviöiden minimoimiseksi. Maksimijännite on 57V.

Käyttöönotto

Suojakannen alta löytyy ethernet-portti ja paikka perinteiselle SIM-kortille. Suojakansi on heppoinen mutta tiiviin oloinen, kunhan sen on sulkenut kunnolla. Mitään tiivistysrengasta kannessa ei ole, joten lopuksi huolellinen asentaja teippaa kannen ja ethernet-johdon läpiviennin tiiviiksi. Mukana tulee kiinnike, jolla SXT LTE:n saa kiinnitettyä mastoon. Ylijännitesuojaa ei ole mukana, joten yksi tai kaksi pitää ostaa erikseen.

MikroTikin laitteet käyttävät oletuksena IP-osoitetta 192.168.88.1. Siihen voi ottaa yhteyden selaimella tai MikroTikin WinBox-ohjelmalla. Oletustunnus on admin ja salasana tyhjä. Ainoa muutos, joka laitteeseen tarvitsee tehdä, on asettaa SIM-kortin mahdollisesti vaatima PIN-koodi. Se on oletuksena tyhjä. Selainkäyttöliittymässä polku on yläreunan WebFig > vasemmalta Interfaces > valitse lte1 > syötä PIN.

MikroTik WebFig
MikroTik WebFig

Ulos asennettava SXT LTE ei sisällä kytkintä tai WLAN-tukiasemaa, joten sisälle sellainen tarvitaan erikseen. Yleensä näissä laitteissa on myös DHCP-palvelin, joka pitää kytkeä pois päältä. DHCP jakaa käyttäjien laitteille IP-osoitteita, tyypillisesti aliverkosta 192.168.0.0/24 tai 192.168.1.0/24. Jos laitteet saavat tuollaisen osoitteen, ne eivät saa yhteyttä mobiiliverkkoon, koska SXT LTE:n osoite on eri aliverkossa. SXT LTE:ssä on oletuksena DHCP-palvelu päällä ja se jakaa osoitteita 192.168.88.0/24 aliverkosta. SXT LTE:n DHCP-palvelimessa on kahden sekunnin viive, eli jos verkossa on toinen DHCP-palvelin niin se ehtii ensin. Vanha palvelu pitää siis kytkeä pois päältä, että laitteet saavat oikean osoitteen SXT LTE:ltä. Muita muutoksia sisäverkkoon ei yleensä tarvitse tehdä.

Huonot puolet

LXT LTE tukee vain LTE-taajuusalueita 3 ja 7 (1800MHz ja 2600MHz), siinä ei ole GPRS- tai EDGE-tukea. Neljännen sukupolven LTE-verkko ei kata koko Suomea, joten LTE:n ulkopuolella pitää löytää jokin toinen ratkaisu.

Operaattorit eivät kerro tukiasemien sijainteja tai käytettyjä taajuusalueita vapaaehtoisesti. Näin he voivat koska tahansa tehdä muutoksia verkkoonsa, koska asiakkaille ei ole luvattu mitään. Tämä tekee kuitenkin antennin suuntaamisesta hankalaa. SXT LTE:ssä on viisiportainen signaalin vahvuusasteikko, jonka avulla saa antennin edes karkeasti oikeaan suuntaan. Tässä kohtaa on eduksi, että antenni ei ole kovin suuntaava.

Kannattaa myös kokeilla eri operaattorien SIM-kortteja, kortin vaihtaminen SXT LTE:hen on helppoa. Kilpailevalla operaattorilla saattaa olla paljon parempi kuuluvuus alueella. Toisen operaattorin vahvin signaali voi tulla aivan eri suunnasta, eli suuntaus kannattaa tehdä joka operaattorille erikseen.

Linkkejä: