Ihan aluksi WLAN-verkot olivat salaamattomia. Radioaallot kulkevat aika hyvin seinien läpi, joten salakuuntelu etäältäkin on hyvin yksinkertaista – tarvittiin salausta. Ensimmäinen salauskäytäntö oli Wired Equivalent Privacy eli WEP. WEP oli alunperinkin heikko salaus, mutta silti sen murtaminen tuli yllätyksenä. Piti äkkiä keksiä uusi – tuli WPA eli Wi-Fi Protected Access, joka kulkee myös nimellä TKIP. WPA:ta paranneltiin ja nykyisin on käytössä WPA2. WPA2 on nopea ja tällä hetkellä turvallinen tapa salata verkko.
WPA2:sta on kaksi versiota: Personal ja Enterprise. Personal-suojauksessa verkossa on yksi, yhteinen salasana. Kuka tahansa, joka tuntee salasanan voi liittyä ja kuunnella verkon liikennettä. WPA2 Personal sopii henkilökohtaiseen- ja kotikäyttöön, miksei myös pieneen yritykseen tai toimistoon. Yrityskäytössä on kuitenkin henkilöstön vaihtuvuutta ja salasana pitäisi vaihtaa aina kun joku lähtee yrityksestä. Ei kai kukaan ajattele, että irtisanomisen tai irtisanoutumisen jälkeen olisi tervetullut yrityksen tietoverkkoon? Silti WPA2 Personal on yleisin tapa ratkaista WLAN-verkon tietoturva.
WPA2 Enterprise edellyttää, että käyttäjät on nimetty ja jokaisella on salasana. Windows Active Directory -ympäristössä (AD) näin aina on. Windows Serverin mukana tulee Network Policy Server -rooli (NPS), joka tarjoaa RADIUS-palvelun tukiasemille. Tukiasemat siis tarkistavat käyttäjätunnuksen ja salasanan RADIUS-palvelimelta (eli NPS:ltä) ennen kuin päästävät käyttäjän verkkoon. Estämällä käyttäjä AD:sta estetään pääsy myös WLAN-verkkoon. Tähän ei tarvita mitään ylimääräisiä laitteita tai ohjelmistoja. Käytännössä kaikki tukiasemat tukevat WPA2 Enterprise -suojausta ja NPS-roolin voi asentaa AD:n Domain Controlleriin (DC).