WLAN-kuuluvuuskartoitus

WLAN-verkon kattavuudesta saa sopivalla ohjelmalla tehtyä helposti kartan, joka kertoo miten verkko toimii missäkin pisteessä. Mitä tällainen kuuluvuuskartta loppujen lopuksi kertoo ja kannattaako siitä tiedosta maksaa?

Markkinoilta löytyy useita sovelluksia, joilla voi mitata WLAN-verkon kuuluvuutta ja piirtää niistä kuuluvuuskartan. WLAN-kartalla vahvat alueet näkyvät tyypillisesti vihreinä, vähän heikommat keltaisina ja ongelma-alueet punaisina (mikä on käänteinen väritys perinteiseen heatmap-kaavioon). Jos koko toimisto on vihreän alueen sisällä, niin tarkoittaako se, että kaikki on hyvin? Se riippuu vähän siitä, millaisesta kartasta on kyse. Karttoja on eri tyyppejä ja ne kukin kertovat WLAN-verkosta eri asiaa.

Passiivinen kuuluvuuskartta

Passiivinen kuuluvuuskartta on kaikkein yleisin ja hyvin suoraviivainen tehdä. Käynnistetään ohjelma, ladataan siihen pohjapiirrustus ja kävellään ympäri aluetta merkiten mittauspisteet pohjapiirrokseen. Ohjelma laskee pisteiden väleihin arvioidun signaalivahvuudet ja piirtää kuuluvuuskartan.

Passiivisessa kartassa mitataan vain tukiasemien kuuluvuutta eri pisteissa, toisin sanoen vastaanotetun signaalin voimakkuutta. Kartalle tallentuu myös muiden verkkojen tukiasemien vahvuus, jolloin nähdään miten naapuriverkot mahdollisesti häiritsevät omaa verkkoa.

Passiivisen mittaamisen ongelma on, että siinä mitataan vain tukiaseman signaalin vastaanottoa. Tyypillisesti tukiasemien lähetysteho on paljon suurempi kuin käyttäjien laitteissa, jolloin yhteyden muodostumisesta tai yhteyden laadusta ei saada tietoa. Yksinkertaisin tapa saada hyvännäköinen, eli paljon vihreää näyttävä, kartta on säätää kaikkien tukiasemien lähtysteho täysille. Näin tukiasema kuuluu mahdollisimman laajalle, vaikka käyttäjät eivät pystykään muodostamaan yhteyttä, koska tukiasema ei saa vastaanotettua käyttäjän laitteen lähettämää signaalia.

Aktiivinen kuuluvuuskartta

Aktiivisessa kartoituksessa mittauslaite on liitetty tutkittavaan verkkoon. Verkkoon liitetty laite ei reagoi muiden tukiasemien tai verkkojen signaaleihin, joten niistä ei saada tietoa. Sen sijaan saadaan kartoitettua yhteyden laatu tukiasemaan: signaalin voimakkuus, tiedonsiirtonopeus ja virheiden määrä. Samalla nähdään missä pisteissä laite vaihtaa tukiasemalta toiselle, jolloin voidaan hallita myös näiden siirtymispisteiden sijaintia tukiasemien tehoja säätämällä.

Aktiivisen kartoituksen ongelmana on, että samalla tulee mitattua itse mittauslaitetta. Eri laitteiden radiot ja antennit ovat hyvin erilaisia, joten huippukannettavalla tehty mittaus saattaa tuottaa hyvin erilaisen tuloksen kuin halvan kännykän käyttäjän kokemus verkon toiminnasta. Jopa samankaltaisten laitteiden WLAN-ohjaimet voivat käyttäytyä eri tavalla, huonoimmassa tapauksessa ohjainversioillakin voi olla eroa. Aktiivinen kartoitus pitäisikin tehdä huonoimmalla mahdollisella laitteella, jota verkon pitäisi tukea.

Häiriökartoitus

WLAN-taajuuksilla kuuluvia häiriöitä mitataan spektrianalysaattorilla. Tavalliset WLAN-radiot yrittävät vain saada selvää itse signaalista, ne eivät yleensä kerro mitään häiriöiden laadusta. Spektrianalysaattorit eivät tulkitse signaalia, vaan mittaavat vain vastaanotetun radioenergian määrän tietyllä taajuudella. Häiriökartan mittaamiseen tarvitaan siis lisälaite. Häiriökartassa näkyy sitten häiriölähteet kuten monet teollisuuden koneet, taukotilan mikroaaltouuni, langattomat ovikellot, BlueTooth-laitteet, kauko-ohjattavat lelut ja vehkeet, langattomat valvontakamerat ja itkuhälyttimet. Uusimpia häiriölähteitä ovat USB3 ja LTE-U -laitteet, jotka voivat häiritä WLAN-taajuuksia. Vihreät alueet kartalla tarkoittavat vähäistä määrää häiriöitä ja punaiset vakavia häiriöitä. Jotkin analysaattorit osaavat tunnistaa häiriön laadusta minkä tyyppisestä häiriölähteestä on kyse.

Ennakoiva kartoitus

Nykyään langaton verkko rakennetaan uusiin rakennuksiin jo rakennusvaiheessa. Miten voi suunnitella verkon ennen kuin tilaa edes on olemassa? Ennakoivaan kartoitusohjelmaan voi ladata rakennuksen CAD-suunnitelmat, josta selviää seinien ja välipohjien sijainnit ja materiaalit. Ohjelmassa on tieto miten nämä vaimentavat signaaleja ja miten signaali leviää suunnitellussa tilassa. Lopputuloksena on ennuste tulevasta verkosta. Tukiasemia voi siirtää ruudulla ja seurata muutoksen vaikutusta verkkoon tai antaa ohjelman suunnitella tukiasemille parhaat paikat. Mikään ei tietenkään estä käyttämästä ennakoivaa kartoitussovellusta olemassa olevan tilan suunnitteluun, kunhan siitä on saatavissa tarkat piirrustukset. Ennakoivissa kartoitusohjelmissa suomalainen Ekahau on markkinajohtaja.

Kartoituksen yleiset ongelmat

Riippumatta kartoituksen tyypistä, kartoituksessa on muutama yleinen ongelma. Suurin on muutokset. Kartoitus kertoo vain senhetkisestä tilanteesta. Jos tukiaseman lähelle hankitaan uudet, peltiset arkistokaapit, voi kuuluvuus muuttua täysin. On jopa merkitystä, onko käytävän varren ovet auki vai kiinni. Usein kartoittaessa ovet ovat auki, vaikka käyttötilanteessa ne olisivatkin yleensä kiinni. Ihmisetkin vaimentavat signaalia voimakkaasti. Ihmisessä on paljon vettä, joka imee WLAN-taajuista radioenergiaa tehokkaasti. Kun neuvotteluhuoneessa on parikymmentä ihmistä, voi kuuluvuus olla aivan eri kuin kartoitustilanteessa. Ulkoisten verkkojen ja häiriölähteiden muutoksista ei saada tietoa muuten kuin kartoittamalla uudelleen. Naapurin ei tarvitse kertoa meille WLAN-uudistuksestaan.

Mittauksiin perustuvissa kartoituksissa on monia virhelähteitä. Mittaukseen käytetyn laitteiston ominaisuudet tuli jo mainittua. Mittaukset tekevä ihminen vaikuttaa tuloksiin myös: seisooko hän mittaushetkellä laitteen ja tukiaseman välissä vai toisella puolella, jolloin hän ehkä sattumalta vaimentaa ulkoista häiriölähdettä sillä suunnalla. Onko tila mittaushetkellä valmis? Monet kalusteet ja pintamateriaalit voivat vaikuttaa WLAN-signaalin vaimenemiseen ja etenemiseen. Vaikka sitten kyse olisi kiiltävästä koristeteippauksesta. Tällaisten tarkka mallintaminen ennakoivalla ohjelmistolla voi olla mahdoton urakka.

Onko kuuluvuuskartoitus sitten hyödytöntä? Ei suinkaan. Sillä saadaan paljon arvokasta tietoa signaalin käyttäytymisestä annetussa tilassa. Täytyy vain pitää mielessä, että paljon vihreää sisältävä kartta ei välttämättä kerro, että verkko toimii hyvin. On hyvä tietää, että kaikki kartoitukset eivät kerro samoista asioista. Voi olla täysin perusteltua tehdä useampi, erilainen kartoitus. Kartoitus ei myöskään ole lopullinen totuus, vaan se pitää uusia aina kun ympäristö on muuttunut.

Uuden tai uusitun WLAN-verkon käyttöönoton jälkeen on hyvä tehdä aktiivinen kuuluvuuskartoitus, josta voidaan arvioida onko projekti saavuttanut verkolle asetetut tavoitteet.

Linkkejä:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.